Liitutaulullinen hoitamattomia juttuja

Niin se suunnittelu, kuten elämäkin, taas jatkuu!
Paljon olemme jo tehneet, mutta pikkuisia juttuja on edelleen täysin suunnittelematta. Mikäpä sen hauskempaa!

Tänään olen (joulukorttien sijaan) ihastellut ja suunnitellut painattavani kutsut! Tosin samalla tiedän, että ehkä nyt on vielä hiukan liian aikaista, kyllä ne ehtii myöhemminkin hankkia. Yritän malttaa.
Tällä hetkellä olen hirmu innoissani liitutauluista. Ehkäpä siksi myös mustapohjaiset kutsut ovat tuntuneet kaikkein sopivimmilta meille.

Pitäisi ehkä kehittää jokin hyvä tee se itse -liitutauluprojekti tähän hätään. Josta tulikin mieleen, että me muuten vaihdoimme pitopalvelua! Siitä lisää toisessa postauksessa, mutta tämä uusi on lähempää, vanhasta ei ole mitään pahaa sanottavaa, päin vastoin. Uudelta pitopalvelulta tuli kuitenkin menuehdotus, joka kuulosti niin herkulliselta, etten tiedä miten malttaisin odottaa ensi heinäkuuhun asti!!

Kutsujen ja liitutaulujen lisäksi on muitakin juttuja, joita olen ehkä hiukan miettinyt, mutten ole päättänyt vielä mitään.

Vieraille varmaan pitäisi löytää joku majoitusvaihtoehto, koska suurin osa tulee kaukaa.
Kukkasista pitäisi pyytää joku tarjous.
Edelliseen liittyen: kukkien tarvetta on vaikea arvioida, kun ei ole ihan varma, haluaako tehdä paperikukkia vai ei.
Ja vielä samaan syssyyn: mitä kaikkea pöytien koristeeksi oikein pitäisi laittaa? Tai siis, mitä kaikkea pöytään mahtuu, lienee oikeampi kysymys tässä vaiheessa, kun kaapit jo pullistelevat kaikenlaisista kipoista ja kupeista...
Hääautosta en tiedä mitään, paitsi sen, ettei saisi maksaa liikaa.
Mitä meidän (ja monen vieraankin) koirille tehdään? Pitäisikö ottaa koirat juhliin mukaan tai järjestää jotain ovelaa yhteishoitolaa?
Leikitäänkö meidän häissä jotain, vai riittäisikö ihan rento yhdessäolo, puheet ja kimun heitto ohjelmaksi? Ai niin, ja tanssi... Pitäisiköhän käydä tanssikurssi?
Osaisinkohan itse tehdä oman meikkini? Entä kuka laittaisi hiukseni hääpäivän aamuna?
Josta seuraavaan kysymykseen - missä minä nukun häitä edeltävän, ja sitten sen niitä seuraavan, yön?
Entä millaisia polttarit ovat? En ole ikinä päässyt osallistumaan, mutta kai sitä jotain mukavaa voisi tehdä... en sitten tiedä, että kuinka isolla porukalla. Ja mitä mukavaa. Tai että milloin.

Nii-in... kyllä tässä tätä sarkaa vielä riittää ;) vaikka niin riittää aikaakin, ja kuten jo joskus ennenkin on tullut todettua - kyllä me naimisiin joka tapauksessa päästään! Ihan aikataulussa!

Bisoux!
Veera

Ei suunnitelmia tänään.

Rakkauden kaupunki on tänään surun murtama. Tänään hääsuunnitelmat ovat saaneet antaa tilaa maailman asioille. Tänään minulla on vain yksi toive.
Ei enää sotaa, ei enää meitä ja muita.

Courage.
Veera

Luvassa vertaistukea ja häähumua...

Yleensä suunnittelen asioita etukäteen. Ja nyt tarkoitan: suunnittelen ihan kaikkea, ja tosi, TOSI paljon etukäteen. Siksi onkin vähän hassua, että minulta on päässyt lipsahtamaan ihan ohitse tieto Love Me Do -tapahtuman ajankohdasta. Olisi tässä tosin ollut vielä aikaa asian huomaamiseen, sillä nämä erilaiset häämessut järjestetään vasta ensi tammikuussa.

Nyt kun Love Me Do on merkittynä kalenteriin, huomaan jo hiukkasen haaveilevani visiitistä Helsinkiin - tietysti sulhasen ja / tai kaason sekä mahdollisten muiden halukkaiden seuralaisten kera! Pikkuinen, vaaleanpunainen irtiotto arjesta tekee varmasti hyvää tammikuun pimeydessä.







En ole vielä ehtinyt missään häätapahtumassa käydä, mutta mieli tekisi. Enhän minä enää paljon mitään tarvitse häämessuilta, mutta tällä hetkellä kaikenlainen häähömppä jotenkin vaan tuntuu jännältä ja tärkeältä ja saa perhoset lentämään vatsanpohjassa sillai hauskasti! Lisäksi jokainen häähömpän äärellä ja ystävien kanssa käytetty hetki katkaisee häihin, ja miksei muuhunkin elämään liittyvää stressiä mukavasti.

Itse asiassa ensi viikonloppuna ajattelin käydä piipahtamassa vähän pienemmässä häätapahtumassa. POP-UP Häähumua Turussa -tapahtuman sivut löytyvät täältä, ja lisää tietoa on myös Facebookissa. Katsotaan, riittääkö aika oikeasti vierailuun, nimittäin pyhäinpäivänä olen yleensä tavannut hengailla isovanhempien seurassa Raumalla, ja ratsastustuntiakin pukkaa... Onneksi joskus on tällainenkin tilanne, että kaikki vaihtoehdot ovat kivoja :)


PS. Love Me Do-tapahtumassa jaetaan jälleen vuoden parhaan hääblogin palkinto. Seuraavaksi aionkin siis suunnata lueskelemaan kaikki parhaat hääblogit vielä kerran läpi, ja sen jälkeen ei muuta kuin äänestämään!

Bisoux!
- Veera

Terveisiä Tukholmasta!

Lähdimme syysloman kunniaksi käymään länsinaapurissa, mukana oli meidän kahden lisäksi äitini ja nuorin siskoni. Odotin matkalta rentoa irtiottoa koko ajan hektisemmäksi käyvään arkeen, on nimittäin selvästi joulukuu lähestymässä ja sitä myöten myös kaikki yliopiston deadlinet!
(Siinä myös syy siihen, miksi täällä blogin puolella on ollut hiukkasen hiljaista viime aikoina.)

Kuva Commonsista; joudun turvautumaan netin varastoihin, kun unohdin ottaa maisemakuvia itse! :D

Nyt on kyllä pakko kysyä, että miksei kukaan ole kertonut mulle, miten I-HA-NA kaupunki Tukholma oikeasti on?

... No juu, kyllä ne yläkoulun ruotsinopettajat vähän edes yritti. Mutta jotenkin se ruotsalaisen kulttuurin siisteys jäi niiden konjugaatioiden ja -ar-er-or - päätteiden varjoon.

Olin ihan tosissaan hämmästynyt siitä, miten kaunis, eloisa ja mukava paikka naapurimaan pääkaupunki oli. Metrolla oli hauska matkustaa, ruoka oli hyvää, ja skeptisistä odotuksistani huolimatta ruotsin kielikin alkoi sujua jo ensimmäisen vierailupäivän aikana. Ainakin sen kuunteleminen, minä nimittäin meinaan aina vastata ranskaksi, jos joku kysyy jotakin ruotsiksi...

Tukholma by night

Kävimme Skansenilla kävelemässä. Jos joku hallitsee eläintarhat, niin ruotsalaiset! Yleensä minulle tulee paha mieli tarhattujen villieläinten puolesta, mutta Skansenin otukset näyttivät kaikin puolin tyytyväisiltä ja saivat elää lajityypillistä elämää. Skansen, ja ylipäätään Djurgårdenin saari, olivat mielestäni ihania vierailukohteita. Suosittelen, varsinkin jos on lapsia (tai lapsenmielisiä aikuisia, tai rakennusperinteen ystäviä) mukana!

Lisäksi kävimme Kuninkaallisilla talleilla (siskoni on minuakin kovempi hevostyttö), Aarrekammiossa ja Historiska museetissa. Suuren osan vierailuajastamme me vain kiersimme Gamla stanin putiikkeja ja kahviloita, kävelimme rantakatuja ja ihmettelimme hienoja, vanhoja taloja. Pakko myöntää, että Tukholma on myös aikas romanttinen matkakohde <3

Matkalta tarttui mukaan paitsi levännyt mieli ja ilo siitä, että saan matkustella niin hyvässä seurassa, myös yhtä sun toista tavaraa. Potentiaalisesti häihin liittyen mukaani tarttuivat "vahingossa" yhdet upeat korvakorut Kuninkaallisesta aarrekammiosta (hehehe.... ihan kaupasta siis ostin ne, en ole mestarivaras), ja lisäksi käväisin eräässä liikkeessä, jota ei Suomen kamaralla vielä olekaan, tekemässä vähän hankintoja...

Kyllä oli hyvä matka. Tukholma pääsi lomakohdelistallani melkein ykköseksi, sillä Pariisia ei vaan voi voittaa mikään :) Melkein jo suunnittelin häämatkaakin länsinaapuriin... melkein. Häämatkan suunnittelu täytyy kuitenkin jättää (budjettisyistä, ja siksi, että kaikki suunniteltava ei loppuisi kerralla) häiden jälkeiseen aikaan. Ei siis ihan vielä raoteta sen ajatusten lokeron kantta!
Tänään sain vielä juoda teetä kaason ja hyvän ystävän kanssa ja juoruta muun muassa häistä. Olen kyllä niin onnellinen kaikesta <3

Bisoux!
Veera

Häiden musiikki - urkujen jälkeen :)

Nyt on varmaan jo korkea aika ottaa puheeksi häiden soittolista! Tai siltä minusta tuntuu, kun paljon muutakaan ei ole tehtävissä juuri nyt. Eilen tuli vahingossa löydettyä loistava kukkakauppakin.(Sivumennen, haettiin sieltä kimput uudelle pikku kummipojalleni <3 olen siis onnesta soikea TÄTI tästä eteenpäin.) Kuvaaja on varattu, kirkko ja juhlapaikka on varattu, ruuasta päästään keskustelemaan vasta vuodenvaihteen jälkeen....

Maistraattiin voisi soittaa, mutta kun se ei ole yhtä hauskaa kuin musiikki... :)

Aloin itsekin miettiä, mitä vastaisin omaan kysymykseeni (Liebster Awardiin liittyen), mikä olisi minun mielestäni maailman kaunein rakkauslaulu?
Näitä on paljon, koska musiikkimakuni liikkuu enimmäkseen rakkausballadien maailmassa.
Mutta mitkä ovat ne parhaat? Mitä bändin ainakin pitäisi soittaa?

Kuva

Maailman kaunein rakkauslaulu. Ei ihan helppo kysymys. Minulle käy helposti kirjoja lukiessa niin, että juuri nyt lukemani tuntuu parhaalta ikinä. Sama tuntuu pätevän myös musiikkiin jossain määrin, muttei ihan niin voimakkaasti. Suomenkielisessä uutuusmusassa näin käy englanninkielistä harvemmin.

Kuva

(Ehkä siksi mielessäni alkoi soida A Lifetime of Adventure, siis se Holopaisen - Kurkelan musiikillinen "kuvitus" Don Rosan sarjakuvakirjaan Roope Ankan elämä ja teot. Ei siinä ole varsinaisesti rakkaudesta kysymys, mutta yhdistän laulun kirjassa kuljetettavaan rakkaustarinaan. Kaunis biisi, mutten ehkä odota kuulevani tätä häissäni...)

Suurena Disney-fanina myönnän, että moni heidän piirrettyjensä rakkauslauluista iskee minuun. Ikisuosikki Can You Feel the Love Tonight on kova (tosin ranskankielisenä vielä parempi!), samoin Tale as Old as Time. Celine Dion -fanina taas koen One Heart-kappaleen tärkeäksi (My Heart Will Go On ei enää jaksa herättää kylmiä väreitä, johtunee ehkä liian monesta kuuntelukerrasta). Kaikki Johanna Kurkelan laulama menee suoraan sieluun ja sydämeen, varsinkin Sun särkyä anna mä en. Ja tietenkin Metallican Nothing Else Matters.

Silti mikään näistä ei ole minulle se maailman kaunein. En osaa päättää enää näistä kahdesta; molemmat saavat aina kylmät väreet kulkemaan selkää pitkin. Molempiin liittyy myös paljon muistoja, mitkä tekevät niistä minulle yhtä kauniita. Kaksi kauneinta ovat:

You Raise Me Up (esim. Josh Groban)

ja Kuka keksi rakkauden (Kaija Koo).

Ja sitten vielä tunnustus, joka jostakin mystisestä syystä nolottaa minua kovasti... Yksi mun ihan suosikki-rakkausaiheisista lauluista on Taylor Swiftin Love Story, ja toinen vielä nolompi (?) on HANNAH MONTANAN (!!!) One In A Million. En välttämättä odota kuulevani näistäkään kumpaakaan, kun hääbändi alkaa soittaa tai Spotify pyörähtää päälle... Onko muillakin tällaisia noloja tai muuten omituisia biisitoiveita?

Bisoux! <3
Veera

Liebster Award -innostus

Nyt on kuulkaa tapahtunut jotakin suurta! Olen saanut ihka ensimmäisen blogihaasteen, ja olen ollut tästä viimeisen melkein-kuluneen-viikon ihan täpinöissäni. Ihan jo ajatus siitä, että joku lukee tätä blogia, lämmittää mieltä... saati sitten, että joku uskaltaisi ottaa minut mukaan haasteisiin.
En ole päässyt purkamaan innostustani vielä tänne blogiin (kiitos mm. mökkihommien ja perunannostotalkoiden, joista ehkä lisää Projekti Pirskerissä), mutta nyt, hyvät lukijat ja kanssaihmiset: TÄÄLTÄ PESEE.

Ensinnäkin suuri kiitos Tyttö Sekä Hän -blogin Lauralle haastamisesta.

Kuva

Liebster Awardissa on kyse pienten ja vähemmän tunnettujen blogien tuomisesta lukijoiden tietoisuuteen. Lyhyesti säännöt menevät näin:

1. Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.

2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.

3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia 

4. Keksi 11 uutta kysymystä nimitetyille

 Lauran kysymykset 

...sekä minun vastaukseni niihin:

 1. Miksi aloitit bloggaamisen?
 Olen entinen nettiroolipelaaja, ja ilmaisen itseäni mielelläni kirjoittamisen kautta. Kirjoitan myös päiväkirjaa, mutta tietokoneella pystyn luomaan tekstiä nopeammin ja jäsentelemään ajatuksiani paremmin. Ensimmäisen oman blogini kirjoitin kuvataidekasvatuksen sivuaineestani, koska minun mielestäni blogi tuki siinä asiassa oppimistani enemmän kuin mikään muu tapa tehdä portfoliota. Hääblogia aloin pitää ennen kaikkea omien ajatusteni selvittelemistä ja tulevien tai samaa aikaa kanssani hääasioita miettivien morsianten vertaistueksi.

2. Mikä on parasta bloggaamisessa?
Parasta on, jos kuulee jonkun lukeneen blogistani joitakin ajatuksiani. Toisiksi parasta on saada omat mietteet talteen, kuvien kera :)

3. Ajatteletko lukijoita kirjoittaessasi blogia?
Kyllä. Mietin usein sitä, mahtaako kukaan lukea tätäkään... ja toisaalta mietin, että kirjoitinko nyt liian vaikeasti. Ymmärtääkö lukija yhtään, mitä yritän sanoa?

4. Minkä yhden esineen pelastaisit kodistasi tulipalossa?
Olen aina ennen vastannut vauva-ajan valokuva-albumin, mutta se on nyt vanhempien luona. Jos meillä syttyisi tulipalo, pelastaisin... hmmm... vaikeaa. En taida olla kovinkaan kiintynyt mihinkään tavaraan, ja tiedän selviäväni ilman puhelinta ja konetta jonkin aikaa. Pelastaisin varmaankin vanhan opetustaulun, jossa on kirahveja, ja alalaidassa lukee "Kiraffi". Se on säilynyt jo niin kauan, että surisin sen tuhoutumista varmasti.

5. Mihin ihastuit puolisossasi ensimmäiseksi?
Ääneen :) Edelleen selkää pitkin kulkee toisinaan kylmiä väreitä ihan vaan kuunnellessani hänen puhettaan.

6. Mikä on puolisosi ärsyttävin piirre?
Sellainen unohtelu, että jos joku esine on ollut pöydällä (/jääkaapissa /pyykkitelineessä) kaksi päivää, hän ei enää "näe" sitä. Näin ollen hänelle ei myöskään tule samanlaista pakottavaa tarvetta siivota näitä esineitä oikeille paikoilleen, toisin kuin eräillä...


7. Mikä on/oli/tulee olemaan häiden järjestämisessä parasta.
Parasta on, kun isot asiat on päätetty ja varattu ja tietää, että kävi miten kävi, häät järjestetään. Sitten voi keskittyä rauhassa pieniin yksityiskohtiin, värimaailmaan ja kaikkeen ihanaan hömppään.

8. Mikä on paras muistosi lapsuudesta?
Näitähän on paljon. Jokaisessa ikävaiheessa ja jokaisessa paikassa on jotakin parasta. Yksi parhaista hetkistä oli se, kun tulin muskarista kotiin (noin kuusivuotiaana) ja meille oli ilmestynyt olohuoneen nurkkaan hamsterin häkki. Olin halunnut omaa lemmikkiä ihan aina. Toinen valtavan suuri pieni hetki oli se, kun näin nuorimman pikkusiskoni ensimmäistä kertaa. Minä olin 7-vuotias, ja muistan, miten maailma silloin tuntui naksahtavan uuteen asentoon.

9. Mikä oli lempiaineesi koulussa?
Äidinkieli. Kuvataide oli myös tosi hauskaa, ja sitten lukiossa kaikkein parasta oli ranskan kieli. Myös historia oli hauskaa. Olen aina ollut kiinnostunut lähes kaikesta uudesta tiedosta, ja ehkä siksi minusta tulikin opettaja - eikä dinosauruspaleontologi tai kulttuurintutkija tai kirjailija, vaikka niitäkin ammatteja olin suunnitellut. Ehkä vielä joskus...

10. Lukeeko puolisosi blogiasi?
Lukee :)

11. Jos olisit yksi Lumikin kääpiöistä, olisitko Viisas, Jörö, Lystikäs, Unelias, Ujo, Nuhanenä vai Vilkas? Miksi?
Olisin joko Viisas tai Ujo. Olen ollut perusluonteeltani hiljainen sivustakatsoja, mutta nyttemmin olen tainnut muuttua. Uskallan olla asioista jotakin mieltä ihan julkisesti, joten ehkä en enää olisi Ujo. Viisas voisin olla, koska hänkin on rauhallinen, keksii ratkaisuja ongelmiin, ja tietää paljon erilaisista asioista. Jopa ärsyttävän paljon.

Kuva

Liebster Award -palkinnon ehdottomasti ansaitsevat:

(Olen niin myöhässä tämän jutun kanssa, että melkein kaikki seuraamani blogistit ovat jo saaneet palkinnon!! Voi pahus! Mutta onneksi vielä löytyy ihania haastettavia / palkittavia. Ei ehkä yhtätoista, mutta yksi ainakin.)

 
Vaaleanpunainen elokuu
Well Tied Knot (pakkohan tämä on mainita, mun lemppariblogi!)
I'm Ready To Be Yours Forever 
Pitsiniekka 
ja tietysti minut haastanut Tyttö Sekä Hän :) 






Koska nämäkin blogistit on varmaan haastettu ainakin kertaalleen, en lähde enää haastamaan. Jos haluatte, vastatkaa ihmeessä samoihin kysymyksiin kuin minä vastasin - olisi hauska päästä vertaamaan!
Haluan kuitenkin mainita nämä blogit, jotta te lukijat löydätte myös näihin ihaniin, muiden kirjoittamiin hääjuttuihin. Lukuiloa <3

Ja siltä varalta, että vastausintoa riittää (yllä mainituilla tai kenellä tahansa muulla lukijalla), tässä kaikesta huolimatta ne 11 kysymystä!

1.  Miksi aloit kirjoittaa blogia?
2.  Millainen on unelmiesi häämatka? Aiotko toteuttaa sen ? (Milloin?)
3.  Mitä on blogisi nimen takana?
4.  Mikä jännittää eniten, kun ajattelet hääpäivääsi?
5.  Mikä on/oli parasta häiden suunnittelussa?
6.  Seuraatko jotakin TV-sarjaa?
7.  Mikä on mielestäsi kaunein rakkauslaulu? Soiko se häissäsi?
8.  Mikä saa sinut tänään hymyilemään?
9.  Jos sinulla olisi 2500 euroa ja pitäisi järjestää sillä rahalla häät, millaiset häät niistä tulisi?
10.  Jos voittaisit lotossa miljoonan, mitä tekisit sillä?
11.  Jos olisit eläin, mikä eläin olisit? Miksi?  

 

PS. Meinasin joka kerta kirjoittaa "Lobster Award"......

Vihkisormuksen valinta

Moi taas! Palataan nyt tähän sormusaiheeseen. Kuten aiemmassa postauksessa kerroin, meillä mies valitsee minulle vihkisormuksen. Useimmiten kai morsiamet haluavat itse vaikuttaa koruun, jota tulevat kantamaan aina ja kaikkialla, mutta minä en niinkään.
Huomasin tämän kihlasormuksen kohdalla. Sehän ei ollut minun pyytämässäni kuosissa, vaan miehen suunnittelemilla kaiverruksilla koristettu. Tykkäsin siitä silloin, ja edelleen tykkään ihan hurjan paljon.

Sormustani tuijotellessani, sen kanssa tiskatessani, pestessäni käsiä jne. olen huomannut, että minulle koko rinkulaa tärkeämpää on ajatus siitä, että A on suunnitellut sen. Että sormus on hänen valitsemansa, ainakin tavallaan. Haluan, että vihkini kantaa samanlaista symboliikkaa.

Silti, joitain pienenpieniä toiveita minulla voisi olla, ja niitä ajattelin nyt revitellä omaksi ilokseni! (A rakas, saat edelleen hankkia minulle ihan millaisen sormuksen haluat. Mutta jos tarvitset vinkkiä, niin... :D)

1. Yksi vai kaksi sormusta?

Kuva

Olen miettinyt, pitäisikö kihlasta luopua kokonaan. Silloin vihki saisi olla minkä muotoinen ja värinen tahansa, ja siinä voisi olla vaikka millaisia kiviä. Toisaalta, en haluaisi kokonaan jättää kihlaa pois sormestani. Niinpä mielessä on käynyt myös vaihtoehto, että mitä jos kihlan veisi korupajalle ja muotoilisi sen materiaalista (ja ehkä jostain kivistä ym.) vihkisormuksen? Ja toisaalta, siron kihlani viereen sopii kyllä hyvin melkein mikä tahansa sormus. Eli vastaus tähän ykköskysymykseeni: en tiedä.

2. Jalokiviä, kiviä vai ei kiviä laisinkaan?

En oikein pidä ajatuksesta, että sormessani jököttäisi jonkun orjatyöllä kaivama "veritimantti", joka olisi vain minua varten verellä, hiellä ja kyyneleillä hankittu. Toisaalta timantit nyt vaan on maailman kauneimpia kiviä, siitä en minäkään pääse yli enkä ympäri... Jos olisi mahdollista käyttää vanhaa sormusta, tai ns. käytettyjä timantteja, olisin tosi iloinen. Ei kylläkään taida onnistua, meillä ei tietääkseni ole suvussa yhtään timanttia tyhjänpanttina.
Olen käynyt testaamassa huvin ja urheilun vuoksi, millainen sormus omani viereen sopisi parhaiten. Vastaus on: ihan millainen tahansa! Oli aivan sama, oliko toisessa sormuksessa rivitimantit, yksi ulkoneva kivi tai upotettu timantti, kaikki sopi. Ainakin niin kauan, kun toinen sormus ei ollut kovinkaan kulmikas; kihlani kun on kaarevapintainen.
Omaan makuuni yksittäiset kivet olivat kuitenkin parhaan näköisiä, kihlan pinnassa kun on jo niin paljon liikettä.

Kuva

Pidän myös värikkäistä kivistä, varsinkin sellaisista sinisistä, jotka muistuttavat omien silmieni väriä.Sydän sykähtää aina, kun näen isolla safiirilla tai akvamariinilla koristetun sormuksen. Eri asia on sitten, kuinka käytännöllinen tämmöinen isokivinen sormus oikeasti olisi, mutta aina ei onneksi tarvitse miettiä vain järkevästi :)

Kuva

Sitten olisi vahvana vaihtoehtona ns. filigraanisormus, jossa on joko vain pieniä kiviä tai ei kiviä lainkaan. Pidän kovasti näistä siroista sormuksista. Olen epäröinyt vain sitä, miltä tämmöinen näyttäisi kihlan vieressä...

Kuva Kalevala Korun sivuilta

Onneksi netti on kuvia pullollaan, ja sitä selattuani (esim. täällä) olen todennut, että varmasti hyvältä näyttäisi.

3. Sormuksen väri

Kihlasormukseni on valkokultaa. Tämä avaa mahdollisuuksia, koska sen viereen voi laittaa minkä tahansa väristä kultaa. Itse tykkään ruusukullan väristä paljon, ja se ehkä sopisi ihonväriini. Keltakulta voisi olla hauska yhdistää valkokultaan, mutta pelkästään keltakultaista sormusta en tahtoisi. Kuulun siihen vähemmistöön, jolle sopivat talviset värit - ja siksi keltakulta, joka sopii melkein kaikille muille, tekee minun kädestäni aika lailla kuolleen näköisen. Ihan totta! :D Semmoinen zombie-meininki ei oikein innosta, mitä tulee sormushankintoihin.

Myös valkokulta yksinään on mielestäni kaunista, ja saa juuri ne kirkkaat ja siniset kivet hohtamaan kauneimmin.

Kuva

4. Käytännöllisyys

Niin... täytyy tätäkin kai ajatella. Pienet, upotetut timantit ja mahdollisimman sileä sormus olisivat varmasti käytännöllisimmät vaihtoehdot. Ei keräisi likaa joka koloon, kivi ei olisi vaarassa tarttua mihinkään, sormus olisi turvallinen.

Mutta kun minä en haluaisi pieniä, syvälle upotettuja kiviä yksinkertaisessa sormuksessa! Tämä voi johtua oman äitini sormuksesta, mutta minä pidän enemmän ulkonevista, istutetuista kivistä kuin syvään upotetuista.
Lisäksi tykkään kaikesta sirosta ja herkästä. Siksi neliömäinen, suorareunainen sormus ei oikein inspiroi, ei myöskään neliömäinen kivi. Kiven pitäisi olla pyöreä tai ovaalin muotoinen, ei kulmikas. Jos siis jokin kivi sattuisi sormuksessa olemaan.

Mutta se niistä sormuksista! (Onnea vaan A ostoksille!) :)
Minulla ei ole mielikuvaa unelmieni sormuksesta, enkä ajatellut sellaista muodostaakaan. Tiedänhän, että sormukseni odottaa minua siellä alttarilla - joka on tässä tapauksessa jossakin päin maistraattia. Tiedän, että rakastun siihen koruun heti.
Ihan sama, vaikka se olisi paksu neliö, johon on upotettu neliön muotoisia veritimantteja.

Kiitos, jos jaksoit lukea koko tämän sormusavautumisen. Tulikin yllättävän pitkä juttu!

- Veera

Budjetin pyöritystä

Hei  taas kaikki! Häihin on enää alle vuosi aikaa, hurjaa... Pitäisi ehkä alkaa tutustua maistraatin aikatauluihin tässä kohtapuoliin, koska kai sinnekin pitää varata aika? Enpä ole koskaan ennen ollut maistraatin kanssa tekemisissä. Kai kaikki kohta selviää!

Tänään ajattelin tehdä nopean päivityksen meidän häiden budjetista. Satuin tässä nimittäin eräänä stressinpurkukeinona laskemaan asioita tarkemmin.

Faktahan on, että meidän häiden budjetti paisui alkuperäisestä suunnitelmasta (max. 6000 e) huomattavasti, kun lisäsimme vieraiden määrää. Olimme jo valmistautuneet vetämään rajan oikein hyviin ystäviin ja oikein läheisiin sukulaisiin, joita olemme yhdessä nähneet, mutta minun mummuni oli sitä mieltä, että olishan kiva, jos hänellä ja faarillakin olisi seuraa. Toive oli helppo toteuttaa, kun isovanhemmat päättivät sponsoroida häitämme. Heidän lahjoituksillaan saadaan hankittua niin paljon tärkeitä juttuja, että kyllä meidän säästöillä sitten jo ruokitaan vähän isompikin seurue.

Ylipäätään oletin, että tottakai meidän täytyy maksaa koko häät ihan itse. Siksi tämä koko homma hiukan stressasikin; kahden opiskelijan kukkaroissa kun ei ihan hirveästi ole ylimääräistä. Kuluneen puolen vuoden aikana olen kuitenkin saanut hihkua ilosta ja kiittää käsittämättömän ihania vanhempiamme jokaista vuoron perään, kun he ovat ilmoittaneet kukin ihan itsenäisesti, että haluavat auttaa. Vaikka edelleen pyrimmekin pitämään budjetin pienenä, niin tämän morsiamen on paljon helpompi hengittää. Kiitos iskä, äiti, appi, anoppi ja isovanhemmat <3 Ootte kaikki maailman parhaita!

Tästä eteenpäin mennään siis sellaisella planilla, että isovanhemmat lahjoittavat meille puvut, kukat ja kampaajan, A:n vanhemmat ruuan ja minun vanhemmat juoman sekä valokuvauksen.

Tästä voi päätellä, että meille jää A:n kanssa aika vähän pakollisia hankintoja tehtäväksi. Silti, kyllä niihin pikkujuttuihinkin saa aikaa kulutettua. Isoin yksittäinen asia on tietysti sormukset, joista olen antanut kaiken vastuun A:lle! Saa nähdä mitä tästä tulee... No ei. Minulle on tärkeämpää, että sormus on juuri minulle valittu ja juuri A:n valitsema, kuin että se olisi juuri tietyn muotoinen tai näköinen.
Sormuksista lisää seuraavassa postauksessa, nyt tämä tyttö lähtee nimittäin shoppailemaan ratsastustarvikkeita! Vanhoista hanskoista onkin jo kaikki sormet puhki.

Bisoux! (eli pusuja!)
- Veera

Hääjuoma Louhisaaresta: tee se itse!

Päätin kokeilla omatekoisen juoman lisäämistä morsiustiimini makutestiin. Idea tuli ihan yhtäkkiä, enkä ollut koskaan ennen tehnyt tätä juomaa. Lehdetkin käytiin poimimassa koiralenkin aikana naapurien pensaista. Silti kaikki sujui loistavasti, ja tämä Marttojen Kesäkirjan ohjeen mukaan tehty Louhisaaren juoma voittikin raadissani makutestin!

Hiukan kuin mehua, muttei kuitenkaan. Tässä ohje helppoon, halpaan ja hyvään alkoholittomaan hääjuomaan:

LOUHISAAREN JUOMA

5 l vettä

4 l mustaherukanlehtiä

25 g sitruunahappoa

500 g sokeria

(kivennäisvettä)

1. Kuumenna vesi kiehuvaksi. Kaada
se huuhdeltujen herukanlehtien
päälle. Lisää sitruunahappo
ja sekoita. Peitä astia kannella ja
anna juoman tekeytyä 12 tuntia.

2. Siivilöi lehdet pois sideharsokankaan
läpi. Lisää sokeri.

3. Juoma on heti valmista. Voit
laimentaa makeutta kivennäisvedellä.
Juomaa voi käyttää juomasekoituksiin
ja pakastaa.

Juoma on täysin väritöntä.

Käytännön vinkkeinä, sitruunahappoa myydään apteekeissa (n. 2 € / 100 g). Samoin kolmioliinoja, jotka ovat tosi hyviä siivilöintiapuna. Juoma kannattaa tarjota erittäin kylmänä, ja kivennäisveden lisäämistä kannattaa harkita tarkkaan - kuplat vaikuttavat yllättävän paljon juoman makuun.

Meillä parhaaksi yhdistelmäksi todettiin kuiva rosé-kuohuviini ja Louhisaaren juoma. Viini toi juomaan kivasti kuplaa ja väriä, mutta molempien maku tuntui silti sekoituksessa. Kuohuviinin kuivuus myös taittoi kivasti Louhisaaren juoman makeutta, jolloin sitä pystyi juomaan myös jo vähän lämmenneenä. Sekoitussuhteeksi riittää naurettavan pieni tiraus viiniä isoon määrään juomaa, jotakin 1/8 ja 1/3 väliltä. Oman maun mukaan.

Meillä tätä yhdistelmää saatetaan nähdä hääboolin muodossa.

Häästartti

Harjoituskattaus. Illan edetessä pöydän siisteys hiukan kärsi, mutta tunnelma tietysti kohosi samaa vauhtia!

Ensimmäinen kokoontuminen hääasioissa on nyt takana, ja täytyy sanoa, että oli ihan superhauskaa! Vakuutuin taas kerran siitä, että mulla on paras kaaso ja parhaat kaverit / sukulaiset maailmassa :) Vaikka kaikki eivät päässeet paikalle, saatiin tälläkin porukalla pistettyä kunnolla hösseliksi.

Kutsuin näitä illanistujaisia häästartiksi, koska pyysin paikalle ison joukon porukkaa, en siis pelkkiä kaasoa ja siskoja tms. Tarvitsinkin laajan makuskaalan mielipiteen, sillä illan tärkein tavoite oli päättää, mikä meille tulisi alkumaljaksi häihin. Lisäksi oli maisteltavana pari valko- ja punaviiniä, jos niistä löytyisi suosikki.

Ja kyllähän sieltä löytyi, tosin hauskasti ihmisten mielipiteet olivat välillä täysin vastakkaisia.
Esimerkiksi makutestin voittaja, muilta parhaat arvosanat kerännyt Louhisaaren juoma sai ainakin yhden meistä niskakarvat pystyyn.

Iltaan mahtui myös hääpuvun esittelyä (perhoskoira ja isäntä lähtivät taktisesti lenkille tämän ohjelmanumeron ajaksi ;] ), kenkäprobleeman pohdintaa ja yleistä häiden to do -listan läpikäymistä. Käsittämättömän paljon saatiin myös hoidettua ihan puolivahingossa siinä viinien maistelun ohessa; esimerkiksi A löysi nuotit tulevaan häävalssiimme ja sai annettua ne bändimme jäsenelle, joka sattui kuulumaan kutsuttujen listalle. Ihan mokkana vaan, kuten minun tuleva kälyni on joskus pienenä asian ilmaissut.

Tuli myös samalla testattua pöytäkoristelua. Totesin, että omena-nimikyltit olivat ehkä paras idea ikinä, samoin pidin kovasti kauniista lasipulloista kukkamaljakkoina. Niitä siis keräillään meidän (ja tuttujen) talouksissa tästä eteenpäin hyvin aktiivisesti!

Illan aikana jaettiin paljon hyviä ideoita, ja sain taas lisää puhtia hääsuunnitteluun. Kiitos kaikki te ihanat, jotka olitte hengessä mukana! Tulevan morsiamen stressitaso laski taas huomattavasti maltillisemmalle tasolle. Kiitos <3

Väriteema

Minusta tuntui, että täytyy nähdä kaikki suunnittelemani värit vierekkäin. Olisihan se ollut ihan mahdollista, etteivät ne sopisikaan yhtään yhteen. Niinpä rakentelin tänään tämmöisen väriteemakartan :) Musta (liitutaulu) unohtui lisätä mukaan, mutta eihän se virallisesti mikään väri olekaan.

Tässä siis meidän häiden väriteema ihan kuvaksi asti muutettuna:

Siinä siis shampanja, raikas vihreä, juutinruskea ja (luonnon)valkoinen (+ se puuttuva musta) yhdessä rivissä.


Huuuh... miten voikin jännittää näin paljon?
Eikä nyt ole kyse siis hääpäivän jännityksestä :D Olen kutsunut huomenna kaason, siskot ja kavereita "häästarttiin", jonka tarkoituksena on päästää kaikki mukaan häähumuun, ja samalla kertoa hiukan, että missä vaiheessa meidän suunnittelussa mennään. En ole kuullut, että kukaan muu olisi pitänyt ihan näin isoja illanistujaisia hääteemalla ennen suurta päivää, mutta koin tämän fiksuksi vedoksi, kun nyt olen jotenkin (vahingossa?) päätynyt olemaan se kaveripiirin ja suvun ensimmäinen, joka järjestää häitä.

Samalla saadaan toivottavasti joitakin mielipiteitä juhlien ruokajuomista ja alkumaljoista. Ainakin olen varautunut raadin saapumiseen hankkimalla muutaman pullon jääkaappiin viilenemään.

Toivottavasti kaikki menee hyvin <3

- Veera

Kynttilät eli hääpaikan koristeluideoita 2

Jatkan suoraan siitä, mihin edellisessä tekstissä jäin -  siis pöytien koristelusta. Meillä on melko myöhäinen siunaaminen, mikä tarkoittaa, että häitämme tullaan tanssimaan pitkälle pimenevään kesäyöhön. Mikäpä loisi paremmin tunnelmaa hämärään kuin kynttilät? Minusta valkoiset ovat kivoimpia, mutta kattaukseen saa kieltämättä helposti väriä valitsemalla värikkäät kynttilät.

Onneksi juhlapaikallamme on lupa polttaa ihan oikeaa liekkiä. Kaikkiallahan se ei sovi. Tämä tekee kuitenkin meidän häähankinnoistamme huomattavan edullisia, tai ainakin helppoja, verrattuna ledkynttilöihin.

Minusta prameat kyntteliköt ovat aina olleet ihania, samoin lasiset, korkeat kynttilänjalat. Niissä palavat korkeat kruunukynttilät luovat jotenkin sellaista tarunomaista loistoa, jota näkee Disney-elokuvissa. Tai näin minä asian koen...

Tätä tarkoitan.

Fakta kuitenkin on, että meillä ei taida olla varastoissa niin montaa samanväristä ja edes etäisesti samantyylistä kynttelikköä, että saisimme tällaisen edes jokaiseen pöytään. En tosin ole vielä käynyt tarkistamassa kaikkien sukulaisten varastoja, mutta noh, oletan että ylimääräisiä hopeakynttilänjalkoja on aika vähän. Eikä taida olla varaa myöskään hankkia uutena puuttuvia, vaikka mielelläni ottaisinkin häiden jälkeen kotiini pari kivaa kynttelikköä pimeitä syysiltoja varten.

Olen viime aikoina, tarkemmin sanottuna juuri eilen, alkanut pohtia kellukynttilöitä. Ne olisivat paloturvallisempia kuin tavalliset, ja niillä saa hienoja asetelmia pöytiin. Ne toimivat (näköjään, Pinterestin kuvien perusteella) erityisen kivasti peilin päälle asetettuina.

Meillä ei ole myöskään korkeita lasiastioita, joten pulmia on tässäkin asiassa. Onneksi suloisia, kekseliäitä ja hauskoja ideoita on muitakin, mitä tulee kynttilöihin! Esimerkiksi seuraavat kynttilätelineet voisivat hyvinkin tulla meidän häidemme koristeiksi.

Mikä näistä olisi paras?
Tykkään niin paljon kynttilöistä, että lopputulos taitaa olla sekoitus useampaa erilaista kynttilää ja kynttelikköä. Tuskin se ainakaan haittaa ketään, kunhan pöydissä on koristeiden lisäksi tilaa myös syömiselle ja seurustelulle...

Kaikki kuvat Pinterestistä.

En ole vielä lopettanut, mutta eiköhän tämä kynttiläaihe riitä jo tältä illalta :)

Bonne nuit kaikille!

Veera

Omppuja! Eli hääpaikan koristeluideoita 1

Koska isoimmat jutut (kirkko, hääpaikka, catering) on jo suunniteltu, olen siirtänyt hääsuunnitelmien painopistettä pikkujuttuihin. Täytyy sanoa, että näiden asioiden suunnitteleminen on paljon hauskempaa kuin noiden aiemmin mainittujen, elämää suuremmilta tuntuvien valintojen tekeminen!

Tänään vuorossa suunnitelmia hääpaikan koristeluun liittyen. Ja niitähän riittää :)

Kuten olen kai jossain jo maininnut (?), meillä kaksi tulevaa opettajaa saavat toisensa hääpäivänä. Haluan, että tämäkin puoli meistä tulee jotenkin näkyväksi häiden koristeissa. Mutta mikä tekee opettajan? Marimekon vaatteita tai huopahelmiä en ajatellut käyttää, mutta vaihtoehtoja riittää vielä.

Oikein kiva, ja paljon kaikenlaisissa häissä käytetty, rekvisiitta joka sopii opettajateemaan on tietysti liitutaulu. Sen käyttömahdollisuudet ovat aikalailla rajattomat, ja erilaisilla kehyksillä liitutaulun saa sopimaan häihin kuin häihin. Myös liitutaulumaalissa piilee melkoisia mahdollisuuksia koristelun kannalta!

flickr.com

flickr.com

Tämä, ja muutkin kuvat ellei toisin todeta, Pinterestin syövereistä.

 Toinen opettajuuteen liittyvä asia voisi olla karttakeppi. En tosin ole vielä keksinyt, miten hyödyntäisin sellaista hääkoristelussa tai ylipäätään häissämme... enkä omista karttakeppejä, joten se siitä.

Kolmantena minun mieleeni tulee omena. Siis se opettajan lahjontaan käytetty väline jostakin kansakoulua edeltävältä ajalta. Itse olen oikea omenoiden suurkuluttaja - omppu päivässä pitää lääkärin loitolla, sanoi oma opettajani alakoulussa, ja hänen neuvoaan seuraan :)
Olen keksinyt ( = löytänyt Pinterestistä) loistavan tavan tuoda paitsi omenoita, myös väriä juhlakattaukseen. Nimilaput! Kas näin:

On ne niin söpöjä. Ja helppoja tehdä itse, eli aina vaan parempi. Tiedän, ettei heinäkuun puoliväli ole vielä kotimaisen omenan sesonkia, mutta ei se mitään. Vieraat saavat terveellistä välipalaa niin halutessaan, ja lisäksi meillä omenanvihreä sopisi hyvin teemaan ja erityisesti A:n lempivärien palettiin. Vähän kyllä haaveilen sellaisesta herästä, kuulaasta punakaneli-omenan vaaleanpunaisesta, mutta katsotaan mitä on saatavilla.

Enempää näitä opejuttuja en ajatellut tuoda häihin, koska meissä on molemmissa paljon muutakin. Ja häät ovat häät. Meidän tapauksessamme tärkein pointti taitaa olla maalaisromanttinen, ekologinen ja luonnonläheinen lopputulos. Siihen mahtuu paljon muutakin, ja kaikesta siitä lisää seuraavassa tekstissä :)

Ciao ciao!

Veera


PS. Olimme sattumalta viikonloppuna 4Tunesin keikalla, jonka jälkeen ehkä kuolen... tai no, ehkä en, mutta ainakin pahasti murehdun, ellemme saa heitä meidän häihin soittamaan! Oli niin hauskaa, ja he ovat kaikki niin hurjan taitavia siinä mitä tekevät!

Häästressin poikanen

Ihanaa kesää kaikille! Kaupungin kirkkojen kellot tuntuvat lyövän jatkuvasti. Näen onnellisesti hymyileviä hääpareja melkein joka päivä työmatkaa polkiessani, ja näky nostaa väkisinkin hymyn omillekin huulilleni. Enää vuosi!

Toisaalta, deadlinen lähestyminen on saanut mieleni pukkaamaan myös astetta epämiellyttävämpiä tuntemuksia. No, nyt on sekin sitten aloitettu.
Nimittäin turhanpäiväisten yksityiskohtien vatvominen keskellä yötä, niin, ettei lopulta saa unta niiden takia.
Tästä se netti yritti varmaan minua varoittaa.

Eilen yöllä pohdiskelin vieraslistaa, häiden budjettia, väriteemaa ja kaikkia tekemättömiä asioita, kunnes onnistuin vahingossa herättämään jo nukkuvan A:n. Olo keveni kun juttelimme hiukan, ja näin aamun jo valjettua täytyy sanoa, että koko tilanne oli vähän hupsu. Jotkut asiat täytyy kai vaan oppia kantapään kautta. Siispä, note to self, ÄLÄ suunnittele mitään häihin liittyvää ainakaan tuntiin ennen nukkumaanmenoa.

Kaiken pahan alku ja juuri on vieraslista. Minullahan on ollut sellainen tehtynä jo melkein puoli vuotta, mutta aloin tarkistaa, puuttuuko joku. No puuttuihan sieltä! Ja kun nyt kerran hommaan rupesin, niin kyllähän tuo ja tuokin pitää kutsua... ja tuo... Äkkiä vierasmäärä kohosi lähemmäs 140 henkeä, enkä haluaisi jättää heistä ketään pois.
Nukkumaan mennessä podin suurta tunnontuskaa siitä, että joudun ehkä jättämään parit pikkuserkut kutsumatta.

Tosiasiassa hääsuunnittelu etenee kuin höyryjuna, vääjäämättä kohti valmista juhlaa. Budjettimme ei ole enää niin tiukilla, sillä molempien perheet ovat luvanneet auttaa rahallisesti. Sekä minä että A olemme olleet onnekkaita ja saamme tehdä töitä koko kesän, ehkä vielä kesän jälkeenkin. Hääkirkko on varattu, samoin juhlapaikka ja jopa paljon kehuttu pitopalvelu. Minulla on jo hääpuku, -kengät ja -tennarit. Budjettikin alkaa olla kasassa, tosin kaikkea häihin tarvittavaa rahaa meillä ei vielä ole, muttei asiasta pitäisi ihan aikuisten oikeesti olla lainkaan huolestunut. Ei ainakaan niin huolestunut kuin minä olen välillä.


Kai tämä stressi helpottaa, kunhan selvittelen to do - listan suurimmat asiat vielä kuntoon. Nehän ovat:

- Miehen puku
- Miehen bestman (!)
(- Sormukset; mies on luvannut hoitaa minulle vihkisormukset, eikä ole vielä itse päättänyt, haluaako itsekin toisen)
- Omalle kaasolle (yms. morsiusneidoille) jonkinlainen kuvaus unelmahäistä
- Pöytien koristelun suunnittelu (on jo hyvässä vauhdissa)
- Kutsukorttien (+ kiitoskorttien) vaihtoehtojen tutkiminen, tekeminen tai tilaus
- Hääkuvaus
- Oma ja miehen kampaus
- Häämeikki; itse tehty vai ammattilaisen tekemä?
- Kukat
- Alkoholi (ja muut erikoisemmat juomat)
- ...Ja sitten se kutsuvieraslista. Kenelle lähetän avec-kutsun? Kenet on pakko jättää pois, vai onko ketään?


Isoimmat hoidettu. Paljon kaikkea pientä, ja oikeastaan ihanaa, vielä hoitamatta :)

Rauhallisia yöunia muille tuleville morsiamille ja hurjasti onnea tuoreille vaimoille!

- Veera

Nyt Meillä on päivämäärä!

Häiden järjestäminen on kallista, joten tämän tulevan morsiamen ensimmäinen kesätyö on jo loppu ja toinen on vasta päässyt hyvään alkuun. Toisin sanoen, aikaa blogin kirjoittamiseen on nyt aikas vähäsen, mutta tästä on pakko tulla tännekin leijumaan: otin nimittäin itseäni niskasta kiinni ja

otin yhteyttä seurakuntaan.

Sieltä sanottiin että tervetuloa vaan, joten...

meillä on nyt hääpäivä! Kesällä 2016! Voin siis alkaa laskea kuukausia, viikkoja ja päiviä omiin häihini. Voi mahoton..! Olen niin innoissani että ehkä halkean kohta :D

Avioliiton siunaamiselle ei ollut aikaisempia hetkiä Perniössä, joten meidän juhlamme alkaa kello neljältä iltapäivällä. Tulee siis enemmän iltajuhla, mutta se sopii meille. Oikeastaan näin myöhäinen juhlan aloitus on helpotus - se varmistaisi ainakin minun kohdallani, että muistaisin vieraana syödä jotain ennen juhlia. Aiemmin alkavissa pirskeissä voi vieraalla tulla helposti kiljuva nälkä ennen buffetin aukeamista. 

Toinen myöhäisen alkamisen bonus on tietysti se, että aamuun jää aikaa nukkumiselle, meikille, kampaajalle, pukeutumiselle... ja apujoukoilla / pitopalvelulla on myös lisää aikaa koristella juhlapaikkaa. Näin on mahdollista esim. käydä hakemassa kaikki kukkaset vasta hääpäivän aamuna, eikä niiden säilytyksestä siis tarvitse kantaa murhetta. Jes!

Koska olin yksin kotona asian selvitessä (A on alkukesällä töissä viikot läpeensä, kotona on niin hiljaista :/ Onneksi on sentään koira), juhlin tätä merkkipaalua hääsunnittelussamme avaamalla pukupussin ja kenkälaatikon, ja kokeilemalla siis ensimmäistä kertaa, miltä hääpukuni ja kenkäni näyttävät yhdessä.

Alkoi jo häämarssit soida päässä, kun siinä kääntyilin peilin edessä ja ihastelin... on mulla vaan niin ihana puku! Ei haittaa, vaikkei malli tunnu olevan muodissa juuri nyt. Minulle hääpukuni on ikimuodikas, näytän siinä hyvältä, enkä varmasti koskaan kyllästy ihailemaan tulevia hääkuviani lipaston päällä.

(Kuvaajaa tosin ei olla vielä hankittu... Mutta bändi on, ja pitopalvelukin on suurin piirtein kilpailutettu ja varausta vaille valmis!)

Eilen koin vielä epämääräistä ahdistusta häiden menoihin liittyen, ja tein uudelleen oikein rautalankamallin hääbudjetistamme sekä niistä tuloista, joita meillä on ja tulee olemaan ennen häitä. Ahdistus helpotti kummasti, kun totesin että hyvin tästä selvitään. Tuntuu vaan hurjalta katsella menosuunnitelmaa tämän kesän tulojen pohjalta, mutta pelastuksena on se, että ehdimme molemmat vielä töihin myös ensi kesänä ennen häitä. Voidaan siis huokaista helpotuksesta ja keskittyä rauhassa kaikkeen ihanaan, pieneen väkertelyyn ja niiden tärkeiden yksityiskohtien jatkuvaan hiomiseen :)

Kirkkomusiikkia livenä

Helluntain kunniaksi lähdin kunnon kirkkokierrokselle kotikaupungissani. Ensin oli vuorossa Suvivirsikirkko, joka pidettiin Tuomiokirkkotorilla. Jouduin lähtemään hiukan kesken tämän hartaushetken, kun nälkä yllätti, ja vuorossa oli vielä näin häiden kannalta se tärkeämpi.

Mikaelinkirkossa oli urkuri Marko Hakanpään soittamana häämarssikonsertti. Onneksi olin käyttänyt kiireitä täynnä olevaa ilta-aikaani lueskellen muita hääblogeja, erityisesti Well tied knot -blogia, tai koko konsertti olisi mennyt ihan ohi minulta!
Saavuimme siskoni kanssa hiukan myöhässä, kuten tyylikkäät ladyt ainakin, ja istahdimme takariveihin kuuntelemaan ja katselemaan. Kaikki pareittain saapuneet kuulijat saivat hymyn nykimään suupieliä ylöspäin, varsinkin, kun joku aina välillä kuiski innokkaasti toiselle marssien hiljaisissa väleissä: "Tämä on se!"

Minua hämmensi, kuinka omituisia tapauksia häämarssien joukkoon oli päätynyt. Esimerkiksi Händelin "Saban kuningattaren saapuminen" (jolla on muuten, sivumennen sanoen, ihan huikean hieno nimi!) ei napannut koruisuudessaan yhtään tämän morsiamen makuun. En myöskään kuvitellut minkään perinteisen ja tutun häämarssin toimivan kohdallani, mutta toisin kävi - en vain ole koskaan kuullut niitä tarpeeksi pitkälle!
Toivo Kuulan "Häämarssi" nousi äkkiä top-5 -listalleni, kun ymmärsin, että siinä on erillinen osa alkusoitolle, morsiamen saapumiselle ja parin yhteiselle matkalle kohti alttaria. Voin kertoa, että kyllä, kylmät väreet kulkivat iholla sitä kuunnellessa.

Liikutuksen itku meinasi tulla silmään yhteensä neljän kappaleen kohdalla. Niiden soidessa pystyin näkemään itseni kävelemässä A:n luokse, ja hänen kanssaan, kohti yhteistä elämää. Enää pitää valita näistä neljästä kaksi parasta, ja sitten toivoa, että kanttori hallitsee juuri ne!
... ja sitä, että olemme yksimielisiä valinnoista miehen kanssa. Jotenkin kuitenkin uskon, että tässä asiassa olemme kumpikin valmiita joustamaan joka suuntaan.

Paljastan tässä nyt kaikkien tulevien morsiamien, häämarssi-intoilijoiden ja muiden lukijoiden iloksi, mitkä neljä kappaletta tuntuivat omimmilta. Minkä näistä itse valitsisitte? Mitä ette missään nimessä?
Vai pitäisikö sittenkin ottaa se Zelda-pelien tunnusmusiikki..?

Kuula: Häämarssi

 

Telemann: Grazioso

Pachelbel: Kaanon, tuttu myös Holvikirkko-kappaleesta! :)

 

Hakanpää: Trumpettisävelmä Toccata virrestä 265.

Vaikeita valintoja! :)

Samoin paljon pohdittavaa - ja tällä kertaa ihan tosissaan paljon, ja vaivalloista, ja työlästä -on ruokailussa. Olen viime aikoina miettinyt niin paljon häiden budjettia ja ruokia, että kohta ajatukset varmasti siirtyvät jo tänne bloginkin puolelle. Pää räjähtää, jos niitä ajatuksia ei saa purettua johonkin, ja mielellään kirjalliseen muotoon.

Siihen asti!

Veera

Sokerihiiri sisälläni

Olen saanut loistokkaan, hienon ja ehdottomasti toteutettavan idean! Saman idean tosin on saanut aika moni muukin häiden järjestäjä tässä viime vuosina, tai näin voisi ainakin päätellä siitä, miten paljon karkkibuffet -ilmiö on saanut palstatilaa hääblogeissa.

Kaikki kuvat Pinterestistä.

Olen sellainen sokerihiiri, ettei pelkällä kakulla päästä kuin alkuun. Minulle jälkiruoka on aina ollut ruokailun tärkein osa, ja lisäksi rakastan irtokarkkeja, suklaata ja salmiakkia, marmeladeja ja jopa viinikumeja. Tämä on siis oikeastaan vain hyvin luonteva lisä näihin häähaaveisiin.
Parastahan tässä on, että karkkibuffetin saa koottua kohtuullisen rauhallisella rahanmenolla, varsinkin  kun suvulla on hurjat määrät kippoa, kulhoa ja maljaa mitä lainata karkkien asemointia varten.
Lisäksi buffetin kokoamisen voi aloittaa jo nyt, koska karamellit usein säilyvät kevyestä vuoden - pari. Myös mm. kuivattuja omenarenkaita on hyvä tehdä itse, mikä tarkoittaa, että äitiemme kuivureille on paljon töitä - olettaen, että mökin omppupuu tuottaa satoa...
Sisäinen sokerihiiri-tarjoushaukkani on siis hyvin virittyneessä tilassa parhaillaan.

Koska häiden teemavärit ovat vihreä, ruskea ja valkoinen, olisi karkkienkin hyvä jatkaa linjaa edes hiukan. Pakkohan näihin väreihin on lisätä vielä mustaa, koska lakritsi on sekä minun että miehen lempparikarkkia. Myös liitutaulutarrat sopisivat kahden opettajan häihin paremmin kuin hyvin. Onneksi kaiken maailman värikoodioppaat ja tee-se-itse-karkkibuffetneuvojat kertovat, että neljä väriä on vielä ihan ok, kunhan siitä ei enää lipsuta.

Tässä on käytetty tasoja mielestäni hienosti hyväksi. Meille ei kyllä tule mitään kirjaimia herkkujen keskelle, mutta ehkä joku kukka-asetelma, koristeoksa tai pompom-juttu päätyy samaan pöytään herkkujen kanssa. Lintuhäkki on ihana!

Tässä on juuri oikeat värit...

...kuten tässäkin. Myös purkit ovat hienot!

Useampaa vihreän sävyä, mustaa ja valkoista. Hyvin sopivat yhteen :)

Vaikka pöydän pinta on helppoa muokata useampaan tasoon, käyttämällä apuna esimerkiksi liinan alle piilotettuja kirjoja, täytyy silti sanoa että tämmöinen kaappijuttu on minusta aika mieletön:

Isosedän kaapin uusi elämä?

Hääpaikallamme saattoi jopa olla jonkinlainen käyttämätön, kivan väriseksi maalattu kaappi, joten ehkä pääsen vielä toteuttamaan oman karkkikaappini. Jää vielä nähtäväksi, millaiseen astiaan Vihreät Kuulat ja muut ihanuudet päätyvät, mutta koitan päivittää tänne karkkibuffetin vaiheita palasten loksahdellessa kohdilleen :)

 Veera

Kukka hiuksissaan

Tämähän on jo vanha juttu.
Kuva Wikimedia Commonsista.

Koska hääpukuni on lyhyt, olen huomannut pohtivani, miten erotun hääpäivänä kaikista muista juhlijoista. Kaikenlaisten villien ideoiden - mm. tiukan vieraiden pukukoodin ja mekon pituuden määrittelyn - jälkeen olen todennut, että helpoin tapa erottua massasta olisi vaalea pääkoriste. Onhan huntu ollut kautta aikojen ehkä selkein morsiamen tunnusmerkki.

Ongelma on, etten haluaisi huntua päähäni. Tai no, tavallaan haluaisin. Oikein semmoisen överin, jossa on pari kerrosta, joka peittää kasvot ja joka on vähintään yhtä pitkä kuin hameen helmakin. Eikä mitään herkkää harsoa, vaan aitoa (mielellään nyplättyä, raumalaista) pitsiä.
Tosiasia kuitenkin on, että budjetti ei ehkä veny käsintehdystä nypläyspitsistä valmistettuun huntuun. Lisäksi minun on vaikea kuvitella lyhyt, hento pukuni näyttämään hyvältä raskaan hunnun alla, tai tarkemmin minkäänlaisen hunnun kanssa yhdistettynä.

Jep jep... Kuva on jälleen Commonsista.

Lisäksi tuleva sulhanen huomautti, että huntu saattaa osoittautua epämukavaksi hääpäivän aikana. Hän ei muutenkaan kauheasti lämmennyt ajatukselle ylimääräisestä rätistä päässäni.
Jos sulhanen saisi valita, minä kävisin hääaamuna saunassa ja juhlisin täysin au naturel koko päivän. Hän on harvinaisen luonnollisen tyylin ystävä, mikä on ollut minusta paitsi yllättävää ja ihanaa, myös hiukan hämmentävää. Onneksi näin, sillä olen allerginen suurimmalle osalle silmämeikkejä. Hääpäivänä aion silti meikata / meikkauttaa itseäni ainakin vähän, koska minulle hetki puuterien ja ripsivärien ym. äärellä tarkoittaa myös siirtymää arjesta juhlaan. Samoin ajattelin laittaa hiukset nutturalle, koska heinäkuussa pitkä, avoin tukka voi olla ahdistavan kuuma...

Noh. Tästä luonnollisesta tyylistä tuli sitten mieleen, että mitäs jos laittaisin hiuksiini kukkia?

Vaaleat kukat loisivat ehkä samantyyppisen tunnistusilmiön kuin valkoinen huntupäähinekin, ja lisäksi kukkaset ovat kyllä ihania. Varsinkin neilikat ja kaikenlaiset harsokukat.

Esimerkiksi kaunis kukkaseppele voisi toimia hienosti morsiamen kruununa. Olen pohtinut mm. kokonaan harsokukasta tehtävää seppelettä (ja sen pariksi harsokukkakimppua) ja arponut itse tekemisen ja floristin palkkaamisen välillä. Upeita, myös meidän häihin sopivia seppeleitä voisivat olla esimerkiksi tällaiset:

Kuva Wikimedia Commons

Ihana varsinkin tuo keskimmäinen! Vaikka harsokukka ja punainen ruusu ovat minulle yleensä selkein hautajaiskukkakombo, pastellisävyinen ruusu on ihan eri asia. Kyllä näistä hiuspannoista häätunnelma välittyy :)

Seppeleen lisäksi mietinnässä on ollut hiuskukka. Sellainen olisi helpompi tehdä, se pysyisi varmasti kasassa koko häiden ajan, ja nuupahtaneen kukan voisi jopa vaihtaa tarvittaessa kesken menon, toisin kuin seppeleen. Lisäksi nutturakampaukseen on mielestäni helpompi sommitella kukkakoristeita kuin kokonaista seppelettä. Ihania ovat vaikkapa tällaiset koristukset:

Ihanat neilikat <3

Ihana lisä nutturaan, ja juuri sopivan näyttävä! Kaikki kuvat Pinterestistä, ellei toisin mainita.

Yksinkertainen on kaunista.

Kukkaseppeleen tai hiuskukan säilyminen on tietysti hiukan kinkkinen kysymys, sillä kesähäät ovat kova koettelemus kukille ilman vettä. Siksi myös silkkikukka- ja helmiseppeleet ovat olleet viime aikoina kovan googlailun alla. Esimerkiksi Ainon ihanuudet on kyllä selattu läpi moneen kertaan.
Tällä hetkellä taidan kallistua enemmän aitoihin kukkiin. Varsinkin neilikan tuoksu on sellainen ei-silkkiseppeleeseen-saatava bonus, jonka mielelläni kantaisin mukanani hääpäivään.

Loppuun vielä inspiraatiokuvia lyhyen mekon ja kukkien yhdistelmistä - ihan vaan, koska halusin kerätä ne edes johonkin talteen!

Kuva

Kevätseurantani on saanut ihan uuden käänteen, kun mietin jokaista maasta esiin putkahtavaa kukkaa hiusten, hääkimpun ja / tai koristelun kannalta. Joku muukin morsian on varmaan törmännyt samaan ilmiöön ;)
Ihanaa vapun odotusta kaikille!


 Veera